Juoksu ja minä - osa II - Asusteet

Oikeat kengät, trikoot, takki, shortsit, hanskat, GPS, energiageelit, kinesioteipit, vesipullo, musiikkisoitin, kuulokkeet ja jälkeenpäin hyvä kylmägeeli ja tiikeribalsami. 

Silloin, kun minä kävin yläastetta, minun ei ollut vaikea valita mitkä kengät laitan jalkaan aamulla. Laitoin joka aamu ne samat lenkkarit, jotka syksyllä kävimme vanhempieni kanssa ostamassa liikuntatunteja varten. Yhdet vuodessa. Niillä samoilla kävelin tai pyöräilin kouluun joka päivä ja kävin illalla vielä luultavasti lenkilläkin. Tottakai talvi oli asia erikseen. 

90-luvulla lenkkeillessäni en voinut kuvitellakaan, että kuuntelisin lenkillä musiikkia, tai saisin sykemittaristani joka sekunti tietoa vauhdista, sykkeestä, matkasta ja ennätyksistä. Lähtiessäni lenkille, näytin silloin suunnilleen tältä: siniset Adidaksen velour-verkkarit (kolmiraidoilla tietysti), isäni Champions-collegepaita ja Niken lippis, jonka lipan piti olla taivutettu mahdollisimman rullalle. Kenkämerkkiä en enää muista, mutta luultavasti sillä oli vähemmän väliä, kuin kenkien värillä, joiden piti mieluiten olla joko mustat tai siniset. Ja lenkillä muuten juteltiin. 

Jotenkin siitä on kuitenkin päädytty tähän päivään. Eilisellä lenkillä minulla oli päälläni juoksusukat, -trikoot, -shortsit, -paita, -takki ja tietysti Asicsin kengät, joilla on nykyisin kaikkein eniten väliä. (Väri on silti jostain syystä edelleen sininen.) Lisäksi minulla oli mukana sykemittari, GPS ja puhelin, jolla kuuntelen valmiiksi luomiani soittolistoja vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Jos olen menossa juoksutapahtumaan, valitsen etukäteen, millä kappaleella haluan aloittaa, ja tavoiteajan mukaan sijoitan listalle loppupäähän loppukirikappaleita. Ja tosissani väitän, että se auttaa jaksamaan paremmin. Raskaina päivinä se saattaa jopa olla suurin syy lähteä lenkille. Hyvä musiikki, parempi mieli ja niin edelleen.

Huonomminkin voisi mennä. Hyvissä juoksuvaatteissa on tarpeeksi taskuja kaikkia varusteita varten - kesällä tekee tosin tiukkaa ilman takkia - ja vain vesipullo on yleensä kirjaimellisesti kädessä pitkällä lenkillä. Toista se oli 2000-luvun alussa, jolloin sekä minä, että moni vastaantullut lenkkeilijä kannoimme mukanamme CD-soittimia. Joskus oikein pitkällä lenkillä minulla oli taskussa mukana vaihtolevy kotelossaan. Käsillä oli tasattava juoksun pomppuja, sillä jos soitin heilui pahasti, se kuului myös korvissa ja levy hyppi kappaleiden välillä miten sattui. Helpointa musiikin kuuntelu oli lenkillä mp3-soitinten aikaan. Nykyään puhelimet ovat taas hieman liian suuria ollakseen käteviä tähän tarkoitukseen. Hankalan kokonsa takia, jätin useampana aamuna tänä kesänä musiikin kotiin. Ja lenkkeily oli silti ihanaa ja sujuvaa (siis ainakin suurimmaksi osaksi). 

Minulle hyvät juoksuvaatteet tarkoittavat sitä, että kun puen ne päälleni, minulla on niin kevyt olo, että oikeastaan haluan vain hyppiä ja liikkua. Enää en voisi kuvitella juoksevani verkkareissa ja collegepaidassa - en ainakaan muuten, kuin keskitalvella. Juoksutrikoissa tiedän näyttäväni vähemmän viehättävältä, mutta mukavuus on ajanut ulkonäön edelle. Kengät (kuten jo mainitsin) ovat ehdottoman tärkeät. Vasta vähän yli kolme vuotta sitten minullekin selvisi, millainen juoksuaskel minulla on. Hieman supinoiva (tarkoittaen, että astun helposti jalan ulkosyrjällä), eli tarvitsen neutraalit juoksukengät. Muutamassa vuodessa olen huomannut, että neutraaleja kenkiä on tullut myyntiin yhä enemmän. Silloin kolme vuotta sitten niitä oli yhdet parit kokoelmassa - ainakin siltä se vaikutti, kun kenkiä yritin etsiä. Toinen vaihtoehto on siis pronaatiotuetut, jotka on tarkoitettu jaloille, jotka tarvitsevat lisätukea sisäsyrjille. Minä olin tietysti käyttänyt pronaatiotuettuja kenkiä ties kuinka monta vuotta ja sitten ei enää tarvittu kuin muutama sata kilometria jokapäiväistä harjoittelua ja pari harha-askelta puolimaratonilla, niin sekä nivelsiteiden että muutaman luun päivät olivat luetut. Vasemman jalkani ongelmien takia tuskin hetkeen harkitsenkaan 5fingersejä tai muita paljasjalkakenkiä. 

Vaikka varusteilla on suuri merkitys ja ne auttavat urheilijaa motivoitumaan ja harjoittelemaan tehokkaammin ja useammin, on lajilla silti väliä. Ihan ilman mitään lisäkrääsää. Jos en olisi pitänyt juoksusta sellaisenaan, lippis päässä ja tavalliset housut jalassa, en olisi jatkanut asusteiden jalostamista oman makuni mukaiseksi. Sen takia voin edelleen joskus käydä lenkillä ilman puhelinta, vesipulloa, sykemittaria tai tiikeribalsamia. Ja se on virkistävää. Silti annan itselleni myös luvan tarttua houkutuksiin ja motivoida itseäni vaikkapa juuri hyvällä musiikilla tai mahdollisella uudella ennätyksellä, lisäenergialla ja mukavammalla takilla. Jos keinot eivät vahingoita muita, ne ovat sallittuja, sillä vain itse suorituksella ja nimeomaan sen tuottamalla positiivisella vaikutuksella on väliä. 

Sykkeistä ja gepseistä jatkan myöhemmin, sillä se on taas ihan oma lukunsa. Tällä hetkellä valmistaudun henkisesti jälleen pieneen juoksutaukoon. Parin viikon päästä jalkani leikataan ja minulle rakennetaan toivottavasti parempi nilkka vanhan tilalle. Nivelsiteet korjataan ja luita suoristellaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsen jo alkukeväällä takaisin lenkkipoluille. Ennen sitä keskityn kuitenkin uintiin, joka on toinen rakkaimmista urheilulajeistani. Aah.. Siitä riittää vielä monta tarinaa kerrottavaksi. 

Ja P.S. Jos osaat kertoa minulle, mistä saisin mahdollisimman kätevän korvasykemittarin mahdollisimman edullisesti uintia varten, jaa toki tietosi!